21.00-01.00

Mistäköhän se johtuu, että aina aikavälillä 21.00-01.00 miun sisälmykseni heräävät eloon ja alkavat myllertää ympäriinsä...

Joka ilta noin yhdeksän aikaan illalla sisällä alkaa kasvaa paine, joka pistää päässä piuhat sekaisin ja tekee olosta sietämättömän. Ajatukset lentelevät ympäriinsä kallon sisällä aivan kuin yrittäisivät purkaa tätä taloa sisältä käsin. Eivät taida nuo ajatukset olla kovin järkeviä, kun niin tekevät. Edessä on nimittäin suuri sortumavaara. Sinne ne ajatukset sitten kuolisivat oman typeryytensä aiheuttamana.

Vaikka talo ei nyt tänä iltana sortuisikaan, niin jotain tuhoa on varmasti synnyttävä. Vähintään hermoraunioita jos ei muuta. Vai syntyykö siellä ajatusten bakkanaaleissa uusia pieniä ajatuksia, kun ajatukset kietoutuvat hulluuksissaan toisiinsa. Niitä joista kasvaa suuria ja viisaita. Niitä jotka älyäisivät pitää itsensä kurissa juuri ennen nukkumaan menoa ja tulisivat esiin vaikka aamulla, jolloin joka tapauksessa täytyy olla hereillä. Nämä nykyiset pitävät välillä niin kovaa meteliä, ja ihan väärään aikaan, että alakerran naapuri hermostuu.

Selkäranka toimii hyvänä äänen johdattimena suoraan tuonne alakerrassa asuvaan sydämeen, vähän niin kuin kaukolämpöpatterit kerrostalossa. Ajatusten kolistelu pitkin kalloa laittaa herkän sydämen koville ja sitten, kun sydän hermostuu, sitä on vaikea taltuttaa ihan heti. Syke kasvaa ja veri alkaa kiertää kovemmin luoden yhä enemmän meteliä. Joskus mietin, että menisiköhän miulta kuulo, jos laittaisin simpukankuoren nyt korvaani. Joskus ajatusten ja sydämen meteli leviää niin paljon, että kehon joka kolo ja sopukka unohtavat hetkellisesti oman tehtävänsä ja alkavat vain riehua ympäriinsä kuin hullut. Silloin kun ketjureaktio saavuttaa huippunsa, alkaa varpaissa asti sattua.

Näissä tilanteissa ei voi muuta kuin laittaa sormet liikkeelle, sillä siellä on ainoa paikka josta kaikella metelillä ja hulluudella on mahdollisuus purkautua ulos. Sormet lähtevät ensin pienin liikkein kulkemaan edestakaisin. Ja kun sormet pääsevät vauhtiin, niiden varman liikkeen rauhoittava vaikutus ei pysähdy ennen kuin saa tehtävänsä valmiiksi. Kuin juna kiskoilla se kulkee asemalta toiselle rauhoittaen ensin vatsan ja sitten sydämen, jonka jälkeen se koputtaa ajatusten ovelle poliisin ottein ja saa bileet päässä rauhoittumaan. Tuolloin kello on yleensä yksi, mutta kyllä juhlat jatkuvat päässä usein pidempäänkin. Silloin tulee vain toivoa, ettei tämän talon tarvitse nousta seuraavana päivänä aikaisin mihinkään.

Viimeistään aamulla kaikki on kuitenkin rauhallista. Ajatusten bakkanaalit synnyttävät harvoin kuitenkaan krapulaa. Ehkä tankkaaminen seuraavaa iltaa varten alkaa pahan olon pelossa heti aamusta. Seuraavan illan juhlien mittakaava taitaa riippua sitten siitä, kuinka paljon ja kuinka suuria annoksia tämä talo joutuu ottamaan vastaan päivän aikana. Luultavasti myös annosten laatu vaikuttaa siihen mitä alkaa taas tapahtumaan illalla yhdeksän maissa.

Illan juhlia voi onneksi ehkäistä yhdellä tavalla. Jos ajatuksiaan pääsee jakamaan toisten kanssa, tulee omaan taloon enemmän tilaa, eikä hullu meno päässä kasva välttämättä niin isoksi. Tietysti jos se toinen ei halua vastaanottaa ajatuksia, niin sisällä on edelleen yhtä täyttä. Silloin täytyy vain yrittää potkia ajatuksia ulos päästä ja toivoa, että niille lopulta aukeaa ovi jossain muualla. Vaikkei minua kyllä haittaisi yhtään, jos ajatukset jäisivät kodittomiksi. Olisivatpahan ainakin ulkona minun päästäni aiheuttamasta kaaosta.