Puoli vuotta on lyhyt aika...

Siitä on nyt yli puoli vuotta, kun tänne viimeksi kirjoitin...

Mutta ei se mitään. Jatketaan siitä mihin jäätiin (ilman sen kummempia selityksiä)...


Innostuin äsken uudesta yhtyeestä nimeltä Band of Horses. Mukavia melodioita ja muutenkin miellyttävän kuuloista. Sanoista ei saa vaan mitään selvää ja vaikka välillä saakin huomaa, ettei niissä ole oikein järkeä. Kuitenkin siellä on yksi rivi joka alkoi mietityttämään jostain syystä:

"When islands want to coast, islands want to coast, they'll know how, yeah they'll know how."


En minä tuonkaan laulun sanojen kokonaisuudesta mitään ymmärrä, mutta tuota lausetta aloin miettimään. Onko se niin, että 'No man is an island?' Voiko kukaan elää yksin keskellä tätä ihmismerta ja olla kuitenkin ihan ulapalla kaikesta mitä ympärillä tapahtuu. Kyllähän sitä kai voi elää yksin ja erakoituneena, mutta haluaako joku oikeasti sitä. Täysin eristäytyä ulkomaalimasta. Ehkäpä joku jopa haluaa. Mutta osaako sitä sitten rantautua ihmisten joukkoon, jos tulee jossain vaiheessa sellainen olo.


Mietitäänpä mitä syitä voi eristäytymiseen olla. Yksi yleisin syy on varmasti jonkinlainen mielenterveyteen liittyvä syy. Yksilö ei vain sopeudu käyttäytymisellään tähän meidän yhteisöömme, jossa on yksilöllisyyden korostamisesta huolimatta kohtuullisen tiukat säännöt sille, miten tulee käyttäytyä. Hän on hullu, joka leimataan kylähullun leimalla ja hänet suljetaan yhteisön ulkopuolelle tai sitten hän sulkeutuu omasta tahdostaan. Se on sinänsä järjetöntä, kun 'hulluthan' ovat kuitenkin samoja ihmisiä kuin mekin, heillä on vain erilainen mieli, kuin meillä 'normaaleilla':

Paulo Coelhon kirjassa "Veronika päättää kuolla" kerrotaan tarina valtakunnasta, jonka kansalaiset tulevat hulluiksi, kun noita laittaa myrkkyä kaivoon, josta kaikki paitsi kuningasperhe juovat vetensä. Kuningas ei meinaa saada alaisiaan kuriin, koska kaikki hänen käskynsä ja lakinsa ovat yhtäkkiä ihan päättömiä hulluksi tulleiden kansalaisten mielestä. Lopulta kuningas saa selville hulluuden syyt ja keksii suunnitelman, jolla pelastaa valtansa. Hän on tähän asti juonut vain omasta kaivostaan, mutta hän tajuaa, että jos hän juo samasta kaivosta kuin kansalaiset, hänestä tulee samanlainen kuin he. Hän nimittäin on tällä hetkellä se joka ei sopeudu yhteisössä vallitseviin sääntöihin. Juotuaan myrkytetystä kaivosta hän tuli yhtä "hulluksi" kuin alamaisensa, ja elo sai jatkua taas hänen hallinnassaan. Nyt hän antoi taas käskyjä ja sääntöjä, jotka muissa valtakunnissa eläville tuntui ihan pähkähulluilta, mutta omassa valtakunnassaan ne tekivät kuninkaasta taas suositun.

Kukapa ei olisi koskaan rakastunut niin, ettei joku kaveri tai rakkauden kohde olisi kutsunut hulluksi. Ei sitä ajattele järjellä, kun vaikka tapaa rakkautensa vahingossa kadulla. Ensin sitä punastuu ja sen jälkeen alkaa puhumaan kummallisia. Lopulta vielä tulee käyttäydyttyä niin oudosti, että hulluuden merkit ovat ilmeiset. Ja kun kotona vielä alkaa tapahtuman johdosta hakkaamaan päätään seinään, ovat laitokseen sulkemiseen syyt jo riittävät.

Ei ketään kuitenkaan tuon takia suljeta laitokseen, kun sehän on vain rakastunut. Kaikki ovat jollain tasolla kokeneet tuollaista, kaikki ovat juoneet siitä samasta kaivosta ja siksi sitä on helpompi ymmärtää. Skitsofreenikon käytös voi olla joskus ihan samanlaista, hänellä ei vain ole käytökseensä mitään järkevää syytä. Aivan kuin rakastumisessa olisi jotain järkevää. Kumpikohan on tässä maassa tappanut enemmän ihmisiä hullusti roihuava rakkaus vai skitsofrenia? Mustasukkainen mies vai ihminen jonka päänsisäiset äänet sanovat, että hän on lintu, joka laulaa titityy?


Toinen mahdollinen eristäytymisen syy masennus eroaa edellisestä hulluudesta siinä, että se tekee ihmisestä eri lailla kyvyttömän toimimaan yhteiskunnassa. Ihminen ei vain pysty. Kemikaaleja puuttuu päästä ja kaikki tuntuu ihan mahdottomalta. Tai sitten mikään ei tunnu miltään. Silloin tuskin eristäytyy omasta tahdosta, ei vain osaa muutakaan. Ei pääse sängystä ylös, eikä mikään kiinnosta.

Kirjassa sanottiin, että ensimmäinen tunne mitä ihminen toiselta hakee on rakkaus, jos ei sitä saa, haluaa edes hyväksyntää. Hyväksynnän puuttuessa ihminen hakee huomiota yrittämällä aiheuttaa pelkoa ihmisissä. Silloin saa edes jonkinlaista vastausta toiminnalleen. Jos pelon aiheuttaminenkaan ei onnistu, viimeinen vaihtoehto on inho. Ihminen tekee itsensä niin vastenmieliseksi, että saa tunteiden osoituksen edes inhon muodossa. Inhokin on nimittäin tunne joka tuohon ihmiseen kohdistuu ja siitä voi pitää kiinni. Hänet huomataan ja hänen toiminnallaan on jokin vaikutus. Jos esimerkiksi ajattelee raiskaajaa tästä näkökulmasta voi alkaa ymmärtämään jotain siitä, miksi joku tekee sellaista. Ikinä tekoja ei voi hyväksyä, mutta jos ajattelee olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, täytyy jonkinlainen ymmärrys ihmisen pimeitä puolia kohtaan syntyä.

Joissain tapauksissa itsemurha on sitten se viimeinen huuto kohti muita ihmisiä. Itsensä tappaminen voi johtua varmasti monestakin syystä, mutta uskon, että useimmiten mukana on tunne ulkopuolisuudesta. Ulkopuolelle joutuminen ei vaan yleensäkään johdu ympärillä olevista ihmisistä, vaan siitä ihmisestä joka on siinä keskellä, eikä osaa tai pysty ottamaan vastaan ympäriltä tarjottuja tunteita.


Osaako sitten ulapalle joutunut ihminen enää rantautua? Täytyykö ihminen jättää oman onnensa nojaan, koska ei sitä kukaan kuitenkaan voi auttaa kuin se itse? Osaako sitä yksin tulla uudestaan ihmisten luo, kun on joskus eristäytynyt ja ehkä jopa oppinut elämään yksin?

Ei varmaankaan. Vaikka satamassa olisikin kaikki tutut vastassa, ei navigaatio aina toimi, vaan sitä vaan eksyy yhä kauemmas. Silloin tarvitaan pelastushelikopteri, joka pelastaa eksyneen hukkumiselta. Toisaalta halu palata kotisatamaan voi olla suuri ja koordinaatit oikeat, mutta eri asia on, ottaako se satama enää vastaan. Joskus käy noinkin, ehkä useamminkin kuin sitä voisi uskoa, Suomessakin. Siitä vaan kiertämään laitoksia, kyllä ne ovat edelleen pullollaan ihmisiä: vanhoja, nuoria ja aikuisia. Laitoksissa lojuvien haaksirikkoutuneiden hylkyjen auttamiseksi tarvittaisiin jo paljon muutakin kuin pelkkä helikopteri. Ehkä jotain muuta lentävää? Kenties sadun noidasta myrkkyineen olisi silloin apua...


Näin vakavan aiheen jälkeen pitää saada loppukevennys (kiitos siitä Juholle). On se aina niin mukava nähdä kun Mersu-mies saa nenilleen.