6. Vielä on kesää jäljellä.

Tänään alkaa oikea kesäloma, kun swahilin kurssi loppuu. Hienoa. Kyllä sitä on odotettukin, ja kyllä se sitten kestääkin jopa vajaa kaksi viikkoa. Lähtö Zanzibarille on nimittäin heinäkuun alussa, mikä katkaisee orastavan kesäloman kasvun. Toisaalta ihan turha valittaa, koska pääsenhän paratiisisaarelle, jossa tapahtuu varmasti enemmän kahden kuukauden aikana, kuin Suomessa koko vuotena. Matkavalmistelut ovat vielä loppusuoralla, joten osa lomaa menee laahustaessa ympäri kaupunkia, kun viime tingassa hankitaan vakuutuksia ja viimeisiä rokotuksia. Kiire joidenkin asioiden osalta tulee, mutta Hyvin se menee, niin kuin motto täällä kuuluu.

Se on huomenna ensimmäinen juhannuksen vietto päivä, eikä suunnitelmat ole vielä kasassa. Tämä johtuu osaksi siitä, että ainoa perinne juhannussuunnitelmissa on, että suunnitelmat tehdään lennosta jo ensimmäistä kaljaa kitaten. Olisihan jonkinlainen juhannusperinne kiva, mutta kun on tämänlainen menevä luonne (varsinkin kesäisin), niin mitä turhaa sitä suunnittelemaan. Koskaan ei ole tullut vastaan pettymyksiä tai sitä, etteikö olisi mitään tekemistä. Viime juhannuskin meni Helsingin 'vilskeessä', eikä yhtään ollut valittamista.

Juhannuksesta tulee aina mieleen kaikenmaailman festarit, missä virta vie ihmiset mukanaan ja siitä virrasta syntyy kesähitti. Joka kesä sellainen on ollut ja joka kesä sellainen tulee olemaan. Valtavirrassa viinan virratessa ei ole muuta mahdollisuutta. Suurimmalle osalle ihmisistä festareiden musiikkivalikoimallahan ei ole paljoakaan väliä. Paitsi, että musiikin pitää olla mukavaa ja helposti mukana ryypättävää (lyh. HMR). Ja sellaisia bändejä Suomessa riittää. Hyvänä esimerkkinä voi käyttää RMJ:n joka vuotisia esiintymislistoja, joilla ei yleensä muuta olekaan, kuin HMR musiikkia. Nythän siellä on kyllä mukana Pamela Anderson. Mitäköhän sekin siellä hommaa. En tiedä, mutta kai sille on hyvä huutaa ja kirkua, kun sillä on niin isot.

Luin tuossa Arttu Tolosen kolumnia Soundista. Siinä hän valitti, ettei suomalaisista (valtakunnallisista) radioista ole mihinkään, kun tulee vaan paskaa musaa. Minä olen hänen kanssaan asiasta hieman eri mieltä. En väitä, etteikö musa ole pääasiassa paskaa, mutta kyllä välillä puolukoitakin tulee vastaan. Nimittäin valtavirran nielaisemia ja vähän huonosti sulattamia underground puolukoita. Aina on nimittäin ollut niin, että indie alakulttuurista nousee pinnalle joku artisti, joka tuo mukanaan uusia asioita ja siinä samalla vaikuttaa uudistavalla tavalla valtavirtaan. Paskahan siis pysyy sinä samana paskana, mutta välillä seasta löytyy niitä huonosti sulaneita puolukoita, jotka sitten tuo vaihtelua tasaiseen massaan.

Yhtenä esimerkkinä puolukoista voi toimia se suomiräppihässäkkä, joka tuossa vuosia sitten valtasi maata. Jostain alakulttuurista se nousi pinnalle, ja sai mukaansa joka toisen paskanvääntäjän. Paljon suomiräpistä oli ihan sitä ittiään, mutta kyllä seassa oli raikkaan tuulahduksen puolukoita. Ja vaikka musa olikin vanha paska uudessa paketissa, niin tuli ainakin jotain vaihtelua. Monesti kyllä käy myös niin, että puolukat on jo niin monta kertaa kierrätettyjä, että niitä ne ovat sulaneet yhdeksi paskan kanssa. Suomiräpin kanssa kävi niin ja grungen kanssa. Ja tietysti euroviisukelpoisen metallimusiikin, jonka soittamisessa on vaihtelu kaukana.