Viime yönä tuli kirjoitettua niin korkealentoista tekstiä, että tänään ollaan mahdollisimman konkreettisia.
Elämä on jotenkin kummallista nykyään. Vaikka pitäisi olla loma, niin silti menot ovat kummasti päällekkäin. Ei minun elämäni koskaan aikaisemmin tällaista ollut. Ei ennen viime vuoden syksyä. Silloin alkoi toinen lukuvuosi oikeaa opiskelua sosiaalialalla. Alkoi myös ns. toinen sinkku kausi. Olin eronnut suht pitkästä suhteesta ja nyt piti keksiä taas jotain tekemistä. Kumpaakaan näistä asioista en kuitenkaan pidä ratkaisevana elämän muutokseen. Siihen, että pitää olla monessa paikassa samaan aikaan.
Ratkaiseva tekijä ja syy ajan käytön muutokseen on Kalenteri. Otin nimittäin syksyllä ensimmäistä kertaa käyttöön tuon vempaimen, joka pitää nuorassaan suurinta osaa maailman ihmisistä. Kokeilin vain ensin miltä tuntuisi käyttää kalenteria. Laitoin sinne ensin kaikki luennot ja muun kouluun liittyvän. Sen jälkeen aloin lisäämään joitain bänditreeni aikoja (jouluna lupauduin vielä toiseen bändiin) ja ehkä keikkoja joita pitää nähdä ja soittaa. Lukuvuoden aikana vielä tuppasin itseni kaikenlaisiin koulun projekteihin ja olin vielä tutori.
Alkoi kalenteri täyttymään.
Nyt sitten voi esittää mielipiteen siitä, että eihän se kalenterin syy ole, jos lupautuu kaikkeen. Ei varmasti olekaan, mutta kalenterin syy on se, että nyt tiedän missä minun pitäisi olla. Aikaisemmin unohdin menoja tyytyväisenä. Siihen tahtiin, että elämän oli helppoa. Tällä kalenteri aikakaudella en edelleenkään muutu kahdeksi ja ehdi joka paikkaan. Nyt vain tiedän, missä minun pitäisi olla sen sijaan, että unohdan sinne mennä, kun on muuta. Tilanne ei siis ole muuttunut miksikään. Paitsi, etten ole enää tyytyväisen tietämätön.
Erco, ignorance is bliss.
Tänään pitäisi olla Swahilin kurssilla, kaverin keikalla ja bändireeneissä samaan aikaan. Yllättäen koulu taitaa jäädä ja minä suuntaan Hesperian puistosta suoraan treeneihin. Koulussa ehtii korkeintaan käymään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti