1. Alussa oli...

Niin paljon kerrottavaa, niin vähän käsiä kaikkea kirjoittamaan, ja niin vähän aikaa kaikkea kummaa kokemaan.

Nyt kun tämän blogin aloitan tulee mieleen, niin kuin varmaan monella, että miksen aloittanut blogia aiemmin. Miksen pitänyt blogia jo yläasteella, kun oli finnejä ja ihastuksia, kun oli kaikki niin uutta. Tai miksen aloittanut lukiossa, kun päässä oli paljon liikettä ja kirjoitin heavymetal sanoituksia. Tai miksen aloittanut ylioppilas-blogia, silloin olisi ollut älykkäimmillään. Toisaalta blogin olisi voinut aloittaa silloin, kun päässä pyöri ensirakkaus ja runoja tuli ihan solkenaan.

Noina aikoina koin niin paljon, että se kaikki olisi ollut hyvä kertoa.

Mieleen tulee myös, että onko elämästäni sitten hävinneet nuo asiat, kun näin valitan. Missä on finnit ja ihastukset? Missä on se kaikki uusi? Missä on liike pään sisältä ja missä on laulut? Missä on se älykkyys, joka kukoisti? Missä on ensirakkaus ja ne kaikki runot?

Vastauksena täytyy sanoa, että täällähän ne kaikki, tallella turvassa. Finnejä on naamassa ainakin kolme (huu!!). Viimeksi ihastuin viikko sitten. Uutta tulee eteen ehkä sata kertaa päivässä. Pään sisällä liike ei lakkaa vaikka alzheimer iskisi. Lauluja syntyy edelleen, ja paljon parempia. Älykkyys on muuttunut sellaiseksi mistä on jopa jotain hyötyä ja runojakin valuu sormien päistä aina kun jotain tapahtuu. Sekä ensimmäisenä rakastun edelleen ;)

Tässä blogissa kerrotaan minusta ja minun elämästäni. Siinä samalla kerrotaan kaikista, jotka minun elämääni koskettaa, tai edes vähän hipaisee.

Tulkaa ja hipaiskaa.