Fiilis...

Mietin tänään, että tämän blogin nimeksi pitäisi varmaan laittaa fiilis-blogi. Ei vain siksi, että täällä puhutaan fiiliksistä, se olisi aika ilmeistä. Vaikka on kai ilmeistä myös se oikea syy. Nimi pitäisi olla fiilis-blogi, koska blogin kirjoittaminen jos mikä vaatii sen, että tulee fiilis kirjoittaa.

Joskus, kun muistaa, että viimeisestä kirjoituksesta on jo monta viikkoa, alkaa miettimään, että pitäisikö sitä jotain kirjoittaa. Tänään tajusin, että ei pidä. Ei tänne kirjoiteta silloin kun pitää, vaan silloin kun on se fiilis. Noinhan elämän pitäisi muutenkin mennä. Ei tehdä asioita siksi, että niitä pitää tehdä, vaan tehdään asioita siksi, kun siitä tulee hyvä fiilis. Tämähän on aika ilmeinen asia eikö. On hyvä periaate, että tekee niin kuin parhaalta tuntuu.

Ei tuota periaatetta silti osaa noudattaa. Ensinnäkin silloin jos haluaa itselleen jotain suurempaa hyvää oloa, kuten onnellisuutta, joutuu välillä tekemään asioita joista ei pidä. Minä esimerkiksi joudun tekemään koulutehtäviä, joskus. Toiseksi jo siitä, että on periaate, jota pitää noudattaa, tulee mieleen, että nyt minun TÄYTYY tehdä jotain. Siitä että täytyy tehdä jotain tulee taas outo fiilis, jolloin ei enää ole fiilistä. Hyvän fiiliksen tavoittelusta tulee siis huono fiilis :)

Menee vähän ristiriitaiseksi, mutta sellaista se kai on elämä; ristiriitoja.